Turvallinen synnytys Tammisaaressa – ja maailmalla
Päivän sana on keskittäminen ja siihen pitäisi mennä myös Uudenmaan synnytyssaleissa, jos HUS:n johtoa on uskominen. Eilinen mielenilmaus Tammisaaressa sai ainakin minun sympatiani. Porvoo on samalla selvityslistalla.
Jo on kumma eikä mene arkijärkeen. Perheet haluaisivat synnytyksen lähelle kotia, lapsia etelässä syntyy mutta yhä pitäisi keskittää?
Olen synnyttänyt kolme lastani Kätilöopistolla – ja joka kerta on ollut ruuhkaa. Kuopuksen supistellessa lähdimme varmuuden vuoksi ajoissa paikalle, kun Haikaranpesään ei ollut ehtinyt vielä kukaan.
Olin töissä Etiopiassa raskausviikolle 30, jolloin lensimme kotiin Suomeen. Muuttokuormakin ehti laivalla, ennen kuin Kätilöopisto kutsui.
Etiopiassa 25 000 naista kuolee joka vuosi synnytyksiin. Joka 12. raskaana oleva nainen. 80 prosenttia kuolemista voitaisiin estää, jos koulutettuja kätilöitä olisi saatavilla, riskisynnytykset tunnistettaisiin ja naiset pystyttäisiin ohjaamaan sairaalaan keisarinleikkaukseen jne. Maaseutukaupungin korjattua synnytyssairaalaa voi ihailla vanhan työpaikkani sivuilla http://ethiopia.unfpa.org/projects/mps.html
Halusin synnyttää Suomessa, koska parhaimmassakaan yksityissairaalassa Addis Abebassa ei voitu taata ennenaikaisena syntyneen vauvan hoitoa. Lääkärien mukaan eloon jäi alle 35-viikkoisena syntyneistä 5%.
Ei ole reilua vertailla Suomen lukuja ja Etiopiaa. Etiopiassa kaipasin neuvolatarkistuksia. Olihan meillä YK-klinikka, jossa sydänääniä kuunneltiin torvella ja ultrassa sain kuulla, että ”there are legs and arms”!
Yksi plussa Etiopian raskaudessa oli. Siellä raskautta pidettiin normaalina naisen olotilana, ei sairautena. Olemme saaneet paljon lääketieteeltä (turvaa, varmuutta, ohjeita) mutta päätä kiristävä vanne on samalla tuonut kaikkialle riskejä (maksamakkara, kissat, flunssaiset lapset) – ja kaikki kuuluvat kuitenkin elämään.
Lähtökohtaisesti on käsittämätöntä, että väen pakkautuessa Uudellemaalle HUS-alueella ei voitaisi pitää nykyisiä synnytyssairaaloita. Ambulanssit ja helikopteritkin kulkevat, jos vastasyntyneellä tai äidillä on kiire. Ja hyvän neuvolaseulan vuoksi riskitapaukset ovat varsin harvinaisia.
Suurin osa naisista haluaa synnyttää lähellä kotia. Ja useimmiten homma hoituu kuten se on hoitunut vuosituhannet – kivulla, mutta lapsi tulee ulos terveenä ja äitikin toipuu.
Suomesta alkaa maailman suurin ponnistus: allekirjoita vetoomus äitiysterveyden puolesta http://www.mypush.fi/fin/
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
Kiitos Sanna tuosta linkistä! Meillä länsimaisilla naisilla on varaa intoilla luomusynnytyksen puolesta, mutta monissa maissa se ei ole oikeus vaan pakko. Globaalia epätasa-arvoisuutta tämäkin. Tsemppiä kampanjaasi :-)
Kiitos Ilona - hyvää ja hauskaa kampanjaa myös sinulle!
Sanna
Hei,
Ottamatta kantaa Tammisaaren tilanteeseen, en itse lähtisi synnyttämään paikkaan, jossa ei ole välitöntä tehohoitovalmiutta. Lääkärinä olen nähnyt synnytyksiä, jossa tilanne on odottamatta muuttunut, ja hoidon onnistumisessa kyse on ollut enintään minuuteista. Ambulansseista ja helikoptereista ei ole näissä tilanteissa mitään hyötyä, ja tuskin kukaan haluaa jälkikäteen jossitella, että asian olisi voinut hoitaa toisinkin. Ymmärrän, että ihmiset haluavat synnytystilanteeseen kodinomaisuutta ja rauhaa, mutta kun on kyse lapsen henkiinjäämisestä tai mahdollisesta vammautumisesta, asetan korkean tehohoitovalmiuden etusijalle. Meillä on siihen Suomessa mahdollisuus. Missä synnytyksiä sitten Suomessa jatkossa hoidetaankin, olkoot nämä paikat riittävästi resurssoituja. Luomusynnytykseen on mahdollisuus myös yliopistosairaaloissa.
Toivottavasti synnytysterveyttä saadaan edistettyä myös kehitysmaissa. Hyvää syksyn jatkoa teille!
Napakasti sanottu Katja. Mutta järki ja vastuu eivät koskaan ole kuuluneet vihreään ideologiaan.
Hei Katja,
aina voi aina tapahtua, ja tässä olet oikeassa. Tilastojenkin valossa suomalainen synnytysvarmuus on maailman huippua. En usko, että meillä on varaa rakentaa palvelujärjestelmä, jossa kaikkien pitäisi synnyttää Naistenklinikalla, koska sieltä on tunneliyhteys parhaaseen tehohoitoon.
Joitakin aloja, kuten vaikka aivokirurgiaa näin maallikon lonkalta heitettynä, voi olla järkevää tehdä yhdessä yksikössä Suomessa. Synnytystä en laskisi tähän listaan, vaikka turvallista synnytystä vaadinkin (myös köyhiin maihin).
Ymmärrän keskittämisen alueilla, jossa väestö vähenee ja palveluiden laatu (tässä tapauksessa riittävä synnytysten määrä per lääkäri) on turvattava. Ihan ammattitaidonkin säilymisen takia.
Mutta Helsingin seutu kasvaa. Seutuvisioiden mukaan täällä voi kohta olla 2 miljoonaa asukasta. Vaikka tämä ennuste ei toteutuisikaan, on vaikea kuvitella, että kaikki synnytykset voitaisiin hoitaa parissa yksikössä.
En kutsuisi luomusynnytykseksi omiani, joissa mukana oli kaksi kätilöä, kädessä antibioottitippa ja haarojen välissä piuhoja ja antureita. Ja lastenlääkärikin valmiudessa, mutta pätevien kätilöiden vuoksi häntä ei onneksi tarvittu. Mutta koska kovia kivunlievitysmenetelmiä ei ollut, joku kutsuisi sitä ehkä luomuksi. Käsitettä ei mielestäni kannattaisi turhan helposti heitellä.
Luomua (kyläsynnytyksiä ja niiden seurauksia kuten fistulaa) näin tosiaan riittävästi Etiopiassa. Itse en luomuutta tavoitellut.
Keskittämisestä voi olla myös haittoja: enemmän lapsia syntyy matkalle jne. Kuten kirjoituksessani sanoin, en lähtökohtaisesti olisi purkamassa nykyisiä yksiköitä. Kiinnostavaa nähdä, mihin selvitystyö päätyy ja millä perusteilla.
Haluaisin kommentoida virheellistä tietoa, etteikö Tammisaaressa olisi välitöntä tehovalmiutta. Siellä on kaikki samat valmiudet kuin esim. Kätilöopistolla. Mutta, myöskin paljon lempeämmät lähestymistavat kivunlievitykseen ja synnytyksen käynnistykseen. Minulla oli niin upea kokemus Tammisaaressa, että en voisi parempaa toivoa, kun taas pikkusiskollani oli kummatkin synnytykset todella ikäviä Helsingissä, verratuna minun kokemukseeni, ja kaikki hänen ikävät kokemukset liityivät lääkärien lyhyeeseen pinnaan ja liukuhihnamaisuuteen, sekä yli äyräiden oleviin huoneiisiin.
Hei,
viikonloppuna oli erinomainen Tammisaaren lääkärien yleisönosastokirjoitus HS:ssa. Ymmärtääkseni lakkautus on HUS:n puoleltakin pantu jäihin.
Olga P, olen samaa mieltä kanssasi, että synnytys on lääketieteen lisäksi myös elämänmuutos äidille, isälle, sisaruksille ja mielenmyllerrys kaikille, joita se koskettaa. Sen takia haluaisin panostusta laatuun laajalti ymmärrettynä: rauhaa, kunnioitusta, synnytyssuunnittelua, perhehuoneita niin halutessa, imetys- ja vuorovaikutuksen ohjausta ja tottakai myös tehohoidon valmiutta, jos tiukka paikka tulee. Tämä voi onnistua erinomaisesti isoissa yksiköissä, mutta ei tule automaattisesti pienessä eikä isossa sairaalassa, vaan vaatii panostusta. Hyvä synnytyskokemus voi kannatella äitiä, isää ja vauvaa kuitenkin pitkälle arjen myllerryksessä. Kiitos kommentistasi!
Kirjoita uusi kommentti
Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja
Kommentoi 7 kommenttia